Edellinen osa oli vähän lyhyehkö tekstin kannalta, enkä voi tätäkään kehua, kun tein molemmat juuri ennen päivityksiä, ja pelkäsin, etten ehdikään.

Simlandia, Rantakukkulan (mikä nimi!) kylä, vuosi 2008, elokuu

Maassa makaa punapukeinen hahmo, johon kukaan ei kiinnittänyt huomiota ehkä siksi, että kukaan ei ollut kiinnittämässä sitä huomiota.

Sini-ihoisen naisen silmät raottuvat, ja hän yrittää nousta maasta.

Viimein nainen saa kerättyä tarpeeksi voimaa noustakseen käsiensä varaan. "Sattuu..." hän kähisee ja yrittäessään pitää kyyneleet poissa silmistään unohtaa unen, jota on viime aikoina nähnyt.

Kipuun on syykin, naisen vasemmassa silmäkulmassaan verestää paha ruhje. Hänellä on kullanväriset silmät ja vaaleat, pitkät hiukset, jotka näyttävät olevan hiukan ristiriidassa sinisen ihon kanssa.

"Pääni..."

Naisen huomion kuitenkin kiinnittää enemmän rantaan huuhtoutunut sohva kuin meri itsessään.

Uusi tai vanha sohva, lepo tekee kuitenkin terää sellaiselle, joka on nukkunut ajattomasti nurmikolla. Hän näkee taas pätkän unta, jota oli uneksinut aiemmin, mutta ei saanut siitä muuta selvää kuin...

"Obelia Becket. Becket, Becket, Becket. Obelia", nainen hokee muistaakseen oman nimensä.

"Olen sininen. Obelia. Becket, Becket, Becket. Obelia. Sinistä ja kultaa. Obelia." Obelia hokee itselleen, muistaakseen kunnolla, kuka on. Hän on nähnyt unia, joissa hän on normaalin värinen, mutta nyt hän on sininen. Obelia.

Obelia kaivaa rantahiekasta jotakin, mutta ei löydä mitään. "Täytyy kuitenkin saada ruokaa", Obelia miettii itsekseen.

Obelian on pakko syödä jotain, ja surkeat marjat saavat käydä, niiden avulla ei silti kuolla nälkään. "Asuuko tässä paikassa joku vai olenko haaksirikkoinen?" Obelia ihmettelee.

"Asuuhan täällä", Obelia sanoo. "Anteeksi mitä?" kysyy vastasaapunut mies, jolla on yllään nuhjuiset vaatteet. "Ei mitään", Obelia vastaa huolettomasti, "Mistä saisin ruokaa ja rahaa?" "Hanki töitä, kaupungissa, stadissa on baareja joiss' voi olla baarimikkona tai sitten voisit mennä johonkin ihan oikeeseen työhön, mä en kyä oo tehny niin..." mies aloittaa, mutta Obelia keskeyttää: "Anteeksi? Eiväthän naiset voi käydä töissä", ja mies vastaa: "Miltä aikakaudelta sä olet?"

"Eikö tämä ole Herran vuosi 1521, Simlandia?" Obelia kysyy, ja mies menee hämilleen: "Kyähän me Simlandias ollaan, mut että tuhatviissataa... Täähän on vuos 2008!" "Kaksituhatta kahdeksan? Ee.. ei voi olla! En minä ole viisisataakuusivuotias!" Obelia hämmästyy. "Siis millon sä oot syntyny?" "Sydäntalvella 1502!"

"Hei kuule, sut pitää viedä hoitoon tai jotain, sulla on haava! Ja sähän oot ihan sininen, sut pitää viedä hoitoon! Ja et sä voi olla syntyny keskiajalla", mies hokee, mutta Obelia lähtee päättäväisenä miehen osoittamaan suuntaan löytääkseen baarineidon paikan kaupungilta, niin siveetöntä kuin se olisikin.

Simlandia, Stadi, vuosi 2008, elokuu

"Saakohan täältä töitä?" Obelia kysyy itseltään silmäillen epäluuloisena neonvaloja ja palmuja, joita hän ei ennestään tunne.

Ja kuten edellisessä ja tässäkin kuvassa näkyy, Obelian simtimantti on liian punasävyinen, että hän jaksaisi olla baarimikko tarpeeksi kauan, tai hän itse on liian sininen houkutellakseen asiakkaita.

Obelia oppii nopeasti käyttämään nykyajan vesitekniikkaa, mutta pelkkä lasi vettä ei riitä. "RUOKAA!"

Obelia menee yläkerrokseen juomaan vettään, ja tarjoilija tulee kysymään: "Mitä saisi olla?" Obelia silmäilee epäluuloisesti tummapintaista miestä ja vastaa: "Mitä niin?" "Ruokaa tietysti", tarjoilija vastaa, ja saa Obelian hihkaisemaan: "Lihaa!"

Sitä saa mitä tilaa, muttei ilmaiseksi, mutta Obelia ei tajua sitä, ja hän hotkii annoksen hetkessä saaden nälkäpalkin puolilleen. Kelvatkoot. Obelia saa laskun tontilleen, mutta hän ei tajua sitäkään.

Obelia näkee alakerrassa lupaavan näköisen miehen, jolla on sentään normaali kampaus ja siedettävät vaatteet! Obelia koettaa tutustua Justukseen ja Justus lupaa tulla käymään joskus, mutta ei nyt, kun Obelia haiskahtaa niin järkyttävälle. (Yksi toinen legacy-kantaäitini on raskaana Justukselle, saa nähdä, miten tässä käy :D)

Simlandia, Rantakukkulan kylä, vuosi 2008 (ei niillä kuukausilla niin väliä, kirjoitan ne aina joskus kun muistan)

Niin Obelia palaa sinne, mistä on tullutkin, paikkaan, jota nimittää kodikseen. Hän ei saa nukuttua, kun Justuksen kasvot tuntuvat liimaantuneen hänen verkkokalvoihinsa.

Eikä nukahtamista edistä yhtään sekään, että Obelia näki kaupungilla hirvittävän näköisen kokin, josta pitää nähdä painajaisia koko ajan.