Miniosa, jonka tein heti vitosen perään.
Simlandia, Rantakukkulan kylä, vuosi 2008
Eräänä päivänä Obelia tuntee pakottavaa tunnetta vatsassaan ja hän yökkäilee. Hän rynnistää vessaan ja törmäilee seiniin, mutta pääsee silti oksentamaan vessanpönttöön. "Mitä tämä on?" Obelia yökkäilee.
Sama tapahtuu yläkerrankin vessassa. "Toisen kerran?" Obelia sanoo henkeä haukkoen.
Iltapäivästä Obelia kertoo oireensa Justukselle. "Saatat olla raskaana, jos sinulla on aamupahoinvointia", Justus sanoo. "R-raskaana?" Obelia hengähtää innostuneena. "Niin", Justus nyökkää. "Minut siirrettiin Stadin sairaalan johtoon, voimme käydä siellä tarkistamassa kunnolla, ja samalla katsoa, jäikö siitä onnettomuudesta mitään."
Obelia pukee päälleen mielestään liian lyhyen mekon, ja he kutsuvat taksin heitä hakemaan. "Stadi on kaukana", Justus toteaa.
Simlandia, Stadin sairaala, vuosi 2008
Hilpein mielin he saapuvat Stadin sairaalalle. Ah, tämä on varmaan yksi lempiladatuistani, upeaa työtä. Se löytyy täältä.
"Tässä on sairaalan aula, vaikket sitä näekään", Justus kertoo ja alkaa kuvailla sairaalaa.
Hauskaa, kun Justus oli menossa Obelian kanssa hissiin, joka pamahti kiinni hänen nenänsä edestä :)
"Mihin nyt?" Obelia kysyy ja heiluttelee käsiään, toivoen löytävänsä miehensä niin.
"Miltä tämä huone näyttää?" Obelia kysäisee sairaalahuoneessaan, ja Justus aloittaa taas huokaisten: "No, sinulla on vaaleansiniset tapetit, ja takanasi on ikkuna, jossa on vaaleat verhot..."
"Mitä te teette leikkaussalissa? Poistukaa heti!" Justus hätyyttelee vaaleaa miestä mentyään omille asioilleen. Mies näyttää paraskin-puhuja-ilmettä, Justuksen ei olisi kannattanut pukeutua verkkareihin.
Sillä välin sairaanhoitaja on opastanut Obelian alakerran kahvioon, jossa hän tilaa itselleen sairaalan ruokalistalta jotain terveellistä, siis mitä ajattelee terveelliseksi.
Seuraavana iltana Justus vie Obelian TT-kuvauksiin. "Ole siellä ihan rauhassa, tämä ei tunnu missään, etkä nääkään mitään." Justus opastaa Obeliaa rentoutumaan.
Justus alkaa tutkia laitteiden syytämiä kuvia ja tietoja. "Seuraavaksi geenirakenne.. selvitetäänpä samalla tuon ihon salaisuus", hän sanoo itsekseen.
"!!"
"Obelia...", Justus aloittaa tämän kammetessa itsensä makuualustalta.
"Sinä olet raskaana. Ensin ajattelin, että olet siirtynyt keskiajalta nykyaikaan jotenkin, joka on selitettävissä jonkin kvanttifysiikan lain kautta, ja olet saanut ihosi ja silmäsi sitä kautta, mutta ..." "Mutta mitä?" "Se on sinussa. Ominaisuus on geeneissäsi, ja se voi tulla lapselle... Se voi suoda hänelle tai sinulle jotain kykyjä, mutta se tekee aineenvaihdunnastasi ja verenkierrostasi ailahtelevaisen, ja vaikka tilanne on sinulla hoidossa, niin..."
"Niin mitä?" Obelia kysyy. Justus jatkaa huokaisten: "Koska ominaisuus on geeneissäsi, sinussa, DNA-ssasi, emme pysty poistamaan sitä, emme tavallisin emmekä erikoisin keinoin, se on kuin syöpynyt sinuun."
"Niin mitä? Vastaa jo, äläkä vain puhu ominaisuudestani, joka .. ärh, niin mitä?"
Justus huokaisee ärtyneenä. "Lapsi voi kuolla, Obelia."
"Mitä? Lapsi voi..." Obelian ärtymys muuttuu epäuskoisuudeksi, ja hän jähmettyy paikoilleen.
Justus vetää järkyttyneen Obelian luokseen ja yrittää syleillä tätä rohkaisevasti.
Obelia kuitenkin juoksi pois Justuksen ulottuvilta, törmäili ihmisiin, pyörätuoleihin ja seiniin, painoi hissinnappia väärästä kohtaa ja pääsi kuitenkin lopulta ulos.
"Luoja, älä vie lastani!" Obelia vaikertaa.
Kommentit