Ensimmäinen osa fantasiapohjaista legacy challengeani. Fantasiaa on mukava kirjoittaa.Simlandia, metsikkö, vuosi 1521

Obelia mietti. "Minun pitäisi löytää se epäpyhiä ja pakanallisia toimia suorittava noita tuolta metsästä, ja kertoa sitten kylän miehille..." hän ajatteli, ja yritti arvata, missä suunnassa noita oli. "Tuolta paistaa jokin kajastus, onko se tulta?"

"Kyllä! Se on tulta! Se on varmaan noidan asuinpaikka tai jotakin.. Pitää löytää se!" Obelia hihkaisi itsekseen, miettimättä, mitä tekisi sitten, kun löytäisi 'noidan'.

"Täältäkö se tulee?"

Siinä hän oli! Julmat, karkeat kasvot ja pitkät, mustat kiharat hiukset, kaatamassa mustaan rautapataan jotain, mitä Obelia ei halunnut tietää... Obelia oli vaellellut metsässä pienenä ja vähän suurempanakin, eikä halunnut, että yksikään noita saastuttaisi tuota ihanaa maata noituuksillaan! "Lopeta heti, noita, ja kaada myrkkysi pois! Kylän miehet tulevat kohta ja sinä joudat roviolle!" Obelia sanoi päättäväisesti, antamatta pelolle sijaa olemuksessaan.

"Myrkkyjä! Roviolle!" Noita kivahti pilkallisesti ja heitti jotain epämääräistä Obelian kasvoille.

"Senkin... senkin noita! Mitä sinä oikein teit minulle?" Obelia uhitteli kasvot kosteina.

"En yhtään sen enempää kuin nytkään!" Noita puoliksi huusi ja päätti olla käyttämättä noitavoimiaan ja käytti muita aseita.

"Sinun kohtalosi on muutenkin roviolla, mitä sinä enää tästä vastustelemaan?" Obelia tulistui, koska halusi niin lujasti noidan pois 'omasta' metsästään.

Noita päätti sittenkin käyttää noitavoimiaan, ja kohotti lyhyen, puisen ja uurteisen sauvan esille. "Laita se pois, laita se pois! LAITA SE POIS! T-tuo ei tehoa minuun, m-minä kuulun pyhään usk..."

"..OOOOOOOOOOOOAAAAA..."

Ja Obelia vajosi elottomana maahan, 'pyhästä uskosta' huolimatta.

Noitaa se ei pahemmin näyttänyt haittaavan, vaikka iloa noilta kasvoilta onkin hankala löytää.

Obelia ei koskaan päässyt vapauttamaan ihanaa metsäänsä noidasta, vaan hän meni johonkin ihan muualle. Vai menikö?