Kolmekymmentä kolme kuvaa.

Simlandia, Rantakukkulan kylä, vuosi 2008

1824105.jpg

"Hihi, Justus, mitä sinä oikein ostit? Minä..."

1824106.jpg

"oho!"

Tässä on siis Becketien uusi talo. Oli pakkomielle sisustaa simsinparisin tavaroilla jotain, ne on niin kauniita... Rahaa jäi aika vähän, enkä saanutkaan sitä uima-allas-poreammetta, josta haaveilin :( Onneksi Justuksella on hyvä palkka.

1824109.jpg

1824111.jpg

1824117.jpg

Eteis-olohuone-keittiö. Sinivihreä väri.

1824120.jpg

"Mikä huone tämä on?" Obelia kysyy. "Se on huone tyttölapselle." Justus vastaa. "Huone tytt... SIIS MITÄ?"

1824122.jpg

"Minä rakastan sinua ja haluan saada kanssasi lapsia, ymmärräthän?" Justus kuiskaa, ja silmäilee Obelian hämmennys-vihastunutta ilmettä.

1824127.jpg

Obeliaa lepyytelläkseen Justus nostaa hänet syliinsä, ja jää odottamaan vastausta. Hiljaisuuden jälkeen kuuluu Obelian ääni: "Entä jos syntyy poika?"

1824129.jpg

"Aah, kuumaa, puhdasta vettä! En edes keskiajalla peseytynyt näin hyvin...", Obelia päivittelee alakerran kylpyhuoneen suihkussa. "Oho.. Tai siis, en tajunnut, miten sininen sinä olet kokonaan", Justus miettii ääneen. "Haittaako se sinua?" Obelia kysyy loukkaantuneena.

1824130.jpg

Seuraavaksi yläkertaan. Onpas huvittava kuva.

1824133.jpg

Parveke, jolla on päivänvarjo, nojatuoli ja kulhollinen muovihedelmiä.

1824134.jpg

Sini-musta-vihreä makuuhuone Obelian ihmeteltävänä. "Mikä tuo hökötys tuossa pöydällä on?" hän kysyy varoen. "Se on herätyskello. Se herättää minut aamuisin töihin", Justus vastaa. "Eikö se herätä minua?"

1824137.jpg

Makuuhuoneen toinen osa, joka kuvaa ovenpuolikasta, haaleankeltaista tapettia, kirjahyllyä, jalkalamppua, tummansinistä sohvaa ja Obelian myöhäistä rakastumista.

1824140.jpg

Seuraavaksi yläkerran kylpyhuoneeseen puhdistamaan Obelian vanha ruhje. "Mitä me siihen laitamme, iilimatojako?" Obelia kysyy ruhjettaan tutkien. "Ei, ensin me desinfioimme sen, se on ollut auki monta päivää."

1824142.jpg

Kylpyhuone, ihana pikkupöytä jolla on kynttilöitä. Taustalta kuuluu Obelian kiljahduksia ja valituksia kirvelevästä desinfiointiaineesta.

1824143.jpg

"Tässä on pieni ulkotila, päivänvarjo ja sitruunamehua sinulle, rakkaani. Mennäänkö...?" Justus esittelee.

1824144.jpg

"Aah, tämä sirr.. sat.. sikk.. Mikä tämä onkaan-juoma on todella hyvää!" Obelia hihkaisee siemaillessaan mehua. "Se on sitruunamehu, Obelia..."

1824147.jpg

"Tulepa tänne..." Justus pyytää ja vetää Obelian lähelleen. "Eikö ... Meidän pitää olla naimisiss.. mm, en halua aviotonta.. pilkkaa.. äpärä...", Obelia mumisee suudelmien ohessa. "Ei se enää nykyaikana haittaa", Justus vastaa. "Eikö varmasti?" "Ei".

1824148.jpg

Ja niin...

1824151.jpg

Ennen vaateostoksia Justus päättää kuluttaa ylimääräiset kilot pois,

1824155.jpg

...Sillä aikaa kun Obelia valmistaa ruokaa,

1824157.jpg

...sillä välin kun Justuksen liikakilot haihtuvat,

1824158.jpg

...sillä välin kun Obelia saa puhelun eräältä nuorelta mieheltä. Tiedättehän sen vaalean, jolla on vihreät lasit, vaalea tukka ja ihan uskomattoman hyvät geenit? Obelia ei valitettavasti voi olla hänen kanssaan, joten hän varaa miehen mahdolliselle tytärperijälle, "jos tyttö nyt voi sukunimeään periä", Obelia täydentää keskiajan käsityksillään.

1824159.jpg

"Minä menen vielä suihkuun, rakas", Justus kertoo, ennen kuin pari on lähdössä vaateostoksille. "Selvä, minä menen viemään roskat ja siistimään etupihaa, voin samantien odottaa taksia."

Tässä kuuluisi olla kuva siitä, kun Justus on suihkussa, mutten saanut siirretyksi sitä. Harmin paikka.

1824167.jpg

"Olipa mukavaa käydä pikaisessa suihkussa", Justus tuumii vetäessään farkut jalkaansa. "Obelia varmaan odottaa ulkona, ah, että rakastan häntä, minä...", mutta ulkoa kaikuva rusahtava iskun ääni, sitä seuraava kiljahdusta muistuttava ääni ja niitä kahta kammottavampi painostava hiljaisuus keskeyttää hänet.

1824168.jpg

"Obelia!" Justus huutaa tyhjälle talolle rynnätessään ulos.

1824173.jpg

Ulkona Justusta kohtaa hirveä näky: Obelia makaa tien vieressä ja kolhiintunut taksi hyrisee vieressä. Justus näkee, että taksin etulasi on rikki ja sen ohjaaja tajuttomana ratissa.

1824175.jpg

Sairaalan johtajaksi jo aikoja sitten ylennyt Justus osaa tutkia vaimoaan ja taksinkuljettajaa, mutta sodan ja rakkauden nimissä hän tutkii ensin vaimoaan ja tekee kaikkea välttämätöntä (kuten pään hakkaaminen jalkakäytävään ja huuto ja kyyneleet). Hän päättelee, että taksi oli osunut Obeliaan joka oli rikkonut massallaan tuulilasin ja lentänyt siitä maahan. Taksikuski oli jarruttanut ja menettänyt iskussa tajuntansa. Obelia näyttää kuitenkin pahemmin vaurioituneelta. "Kuka selviäisi iskusta, lasinsirpaleiden hyöystä ja vielä toisesta iskusta?" Justus tuskailee itkuisessa mielessään tuijottaen Obelian huulilta tulvivaa tummaa verta, joka jättää surulliset jälkensä nurmikkoon.

 

 

 

*

 

 

 

Simlandia, SimCityn sairaala, vuosi 2008, lokakuu

1824176.jpg

"Katsokaa... hän liikehtii, hän herää..."

"Minä voin poistua, jääkää te odottamaan, käykö se?"

1824177.jpg

"Käy se..."

1824182.jpg

Tunteja kuluu.

1824189.jpg

"En nää..."

1824193.jpg

"Heräsithän... jaksatko sinä?" parin metrin päästä kuuluu miesääni.

1824194.jpg

"Voin auttaa." Obelia tunnistaa miehen äänen... Justus!

1824196.jpg

Hän rientää Obelian luokse ja tukee tämän haparoivia otteita."En näe... Justus, miksen näe?"

1824198.jpg

"Obelia..." Justus kuiskaa, kun tämä tukeutuu häneen yhä voimakkaammin. "Sinä jäit taksin alle. Sen taksin, jonka piti viedä meidät ostamaan vaatteita... Taksikuski ei saanut paljon vaurioita. Sinä sen sijaan sait, olit koomassa kaksi kuukautta.. Sinulta katkesi kylkiluita... Onneksi olet elossa, sinulla totta vie oli tuuria... Leikkasin vaurioitasi omin käsin..." Justus muistelee ääneen.

1824205.jpg

"Mutta Justus... Miksi en näe? En näe mitään..."

1824207.jpg

"Ne lasinsirpaleet. Ne sokeuttivat sinut, sinä et näe.. ", Justus kertoo ja hänen äänensä hiipuu kuulumattomiin. "E-enkö minä näe sinua enää koskaan? e-ei.. Justus, en enää muista, miltä näytät... en pysty kuvittelemaan ... en näe.. Justus, minä en näe!" Obelia sanoo heikolla äänellä. "itkeminen sattuu... en näe sinua enää koskaan... en näe lapsiani...", Obelia puhuu täristen. "Voit silti kuulla, miltä minä kuulostan, ja kuulla lapsemme... Ei sokean elämä ole niin kamalaa", Justus rauhoittelee - tietämättä mistä oikein puhuu. "Kiitos, jaksan jo paremmin", Obelia sanoo jyrkästi ja vetää itsensä irti Justuksen otteesta.

1824210.jpg

Justuksen täytyy jo pian lähteä sairaalan johtajuuden vaatimille asioille.

Hän jättää vaimonsa sairaalaan.

Rakastamansa naisen.

Yksin.